Tuhnu on irti!

Taas on kulunut pienoinen aika kun olen jaksanut kirjoitella. Tosiaan päästin Tuhnun eilen juoksemaan vapaasti huoneessani. Aluksi oli laiskuutta nivelissä, mutta sitten kun ne vetryi, ei mitään rajaa. Välillä se tuli kainalooni ikäänkuin kysyäkseen lupaa saako vielä juosta, mutta välillä se juoksi niin kovaa, että painoi korvat "luimuun" ja veti jaloilla sellasta ravia että HUHHUH! aluksi kun oltiin tutkittu kaikki nurkat, piti tietysti yrittää tunkea kaikista mahdolisista pienistä koloista jotka olin sukilla tukkinut. Eihän se onneksi mistään päässyt, kun kiloja ei olla karistettu... Nyt olen kuitenkin ruennut käyttämään herkkuina erilaisia kasviksia. Nekin menee yhtä äkäseen kun maitonapit... niitä en enää muuten syötä! Nyt on minulla ja Tuhnulla tiedossa näyttely, jotenka sitä suuremmalla syyllä xD. Näyttely on huhtikuussa.:) mietin vaan että tuomarit ovat vaikeuksissa Tuhnun kanssa, kun jos tuhnun ottaa käteen oikeaoppisella tekniikalla, se rupeaa roikottamaan jalkojaan ja muuttuu löysäksi. Siitä otteesta se ei tykkää.;) Olenkin opettanut sen siihen, että kun laitan käteni sen korkeudelle, se nousee käsilleni omasta vapaasta tahdosta. Minusta myös hamstereille on annettava vaihtoehtoja.:)

Puuron salaisuus

Olen järkyttynyt, mutta puurokupista en päästä irti.

Eilen olin jälleen Tuhnua syöttämässä omenalla ja puurolla, mitä olen muutama päivä sitten keittänyt. Puuro on kyllä kaikkien aikojen parasta (porkkanalaatikon lisäksi). Tuosta hotkimisesta yritin saada hyvää kuvaa, mutta eihän siitä(kään) tullut mitään, kun nauran itse liikaa, ja se hämmentää Tuhnua. Toinen tekijä, mikä vaikeutti kuvien ottoa, oli se, kun Tuhnu piti järkyttävän tiukasti puurokupista kiinni! yritin sitä sen otteesta irroittaa hetkeksi, niin en kyllä viitsinyt kiskoa niin kovaa että olisin sen irti saanut! Muutaman hyvän kuvan sain kuitenkin. :)

Minä ja Tuhnu, ikuiset ystävät

Jokin järkyttävä ääni taas jossakin...

Ei ole mennyt edes puolta vuotta, kun olen huomannut jo kuinka hyviä ystäviä olemme. Aina kun tulen koulusta kotiin, Tuhnu tervehtii minua. Jos jätän tuhnun juoksutusaitaukseen pariksi minuutiksi, ja tulen takaisin se hyppii kaltereita vasten ja seuraa minua. Missään ei ole selitetty sellaista erityistä ääntä mitä Tuhnu päästelee, mutta luulen, että se liittyy jotenkin ystävyyteemme. Tuhnu haukottelee ja venyttelee joka kerta kun näen sen, se merkkaa tyytyväisyyttä. Tällainen side voi tulla kelle vaan, ja minkä tahansa eläimen kanssa, jos niitä kohtelee hyvin. Se on mahtava ja palkitseva tunne. Aina sanotaan, että hamsterit eivät tykkää olla kädellä ja tahtovat vain omaa rauhaa, mutta miten ne sitten selittävät sen, kun laitan käteni aitaukseen Tuhnu tulee kädelleni omasta vapaasta tahdosta. Siksikö, että ne ei tykkää olla kädellä? Ei, vaan siksi, että ne kaipaavat jonkun läheisyyttä, ainakin minun Tuhnuni.<3 Jos tulee Tuhnusta joku pelottava ääni, se hakeutuu mahdollisimman lähelle minua.<3

Voimistelua ja akrobatiaa

Saimme tänään taas hyvät naurut, kun siivosin Tuhnun häkkiä. Laitoin Tuhnun aitauukseen ja otin häkistä rakentamani tason pois, ja laitoin aitaukseen missä Tuhnu oli. Tasossa ei ollut mitään millä sinne olisi päässyt ja se on noin 17cm korkea. Se ei Tuhnua haitannut, sillä se keksii aina omat keinonsa kyllä. Se kurottautui käpälillä tason reunaan ja rupesi siitä punnertamaan itseään ylös. Ensimmäisellä yrityksellä se tipahti maahan pyllylleen, mutta toisella se jo veti itsensä ylös hetken väännettyään.;) sitten se mietti ainakin 5min miten tulee alas sieltä. Loppuenlopuksi se meni tasossa olevasta reijästä alas siten, että se kurotti etukäpälät maata kohden ja takakäpälät sojottaen sivuille. Kyllä se alas pääsi.xD Hetken kuluttua se oli jo uudelleen kiipeämässä ylös. Se näytti niin vaikealta, että laitoin pajunoksasillan tasoa vasten. Ei se sitä(kään) suostunut käyttämään vaan nousi jälleen vaikeimman kautta. Tässä tulee tarinan hauskin osuus; Nyt Tuhnu kurotti etukäpälät reijästä ylöspäin ja tarrautui reunasta kiinni. Sitten se yritti vääntää itseään hauisvoimillaan. se laittoi "olkapäät" päähän kiinni ja puski itseään ylös. Sen etukäpälät olivat täysin suorina ja pää suorana toiseen suuntaan (kuullostaa todella kummalliselta, mutta tämä on Tuhnun tapa...). Sitten se rupesi tärisemään kun joka paikka meni maitohapoille. ;D. Sitten vihdoin ja viimein tämän pitkän kamppailun jälkeen Tuhnu pääsi ylös.xD On tuo kyllä mahdoton veijari...

"Mikä tahansa porkkana ei kelpaa"

Eilen juoksuttelin
Tuhnua aitauksessa ja annoin sille porkkanan päästä palasen (ei sitä vihreää päätä vaan sen suipon). Se hädintuskin haistoi sitä, mutta kun pilkoin porkkanan keskeltä palan, se kyllä meni! Täytyy kyllä niin myöntää, että minulla on maailman nirsoin ja laiskin hamsteri! Se ei taaskaan juossut koko yönä. Se on kyllä hereillä, mutta se viettää aikaansa pesämökissä...Laiskuuden huippu...

Tuhnun kuvausta

Ei. En ole ahne. Tykkään vain maitonapeista.:)

Kuvasin Tuhnua tässä yksi ilta. Se oli todella vilkkaalla päällä, joten kuvaus oli hieman haastavaa. Yritin houkutella sitä maitonapilla, jonka loppujenlopuksi viitsin sille antaa. Sain vain yhden järkevän kuvan, kun se sitä jyrsii. Se söi sen niin nopeasti.;)  Ei yhtään ahne.;) No mutta kuitenkin... Tahdon tässä teille vielä kertoa, kuinka Tuhnu papanoi. Kyllä, luit oikein. En tiedä onko se järin normaali tapa, mutta näin tämä mies tekee. Tuhnu menee istumaan pyllynsä päälle (jalat ilmassa). Sitten se rupeaa odottamaan ja jäykistelemään. Sitten kun tavaraa alkaa tulla (papanoita), se ottaa niistä kiinni ja heittää hampaittensa välissä sen niin kauas kuin saa ja asettelee ne hienoksi pinoksi ;D. Tuhnu siistii häkkiään itse kaikesta roskasta mikä sitä ärsyttää. Se on hirmu siisti mies <3 Minun ei tarvitse siivota sentakia häkkiä niin usein. Puru on aina todella siistiä ja tuoksuu sille, kuin se olisi edellisenä päivänä vaihdettu, vaikka ne olisi jo pariviikkoa vanhat. Minun tarvitsee vaihtaa vain sen vessahiekka. On minulla helppoa!:)

Tuhnupoika vauvana

 Sain Tuhnun kasvattajalta muutaman kuvan kun se on ihan pieni<3 Tässä ne on:

Tuhnu on tuo musta laikukas, jos ette saaneet vielä selvää. ;)