R.I.P Tripolis 16.8.2012-8.7.2014

Rakkain Tuhnuni elää nyt ikiunta punavuoren metsässä näköalapaikalla villihamsterina ilman kipuja. Se eli hyvän elämän, ja sitkeä oli kuin mikä, sillä ensimmäiset ongelmat alkoivat tulla joulun alla 2013. Eli elämänhalua riitti, kunnes syöpä rupesi syömään sisältä niin, että terveys se lopulta pettää ja ihmisten täytyy tehdä ratkaisut. Ei se pitkään olisi selvinnytkään itsekseen. Muistan, kun sanoin tuhnulle kun se oli pieni, että tekee syrkkien ikä ennätyksen, ajattelin hetken että niin se vaan lähti aikaisemmin, kunnes tajusin että tuhnu teki todellakin ikäennätyksen. Se oli niin pitkään kasvaimista ja muista vaivoista huolimatta, että ei varmasti kukaan muu olisi elänyt niin pitkään. Eilen viimeisenä päivänään Tuhnu vielä nuoli minua ja huokaili, ja nukahti taas käteeni kun silittelin sitä. Sitten koitti sen aika. Harmittaa näin vain niin suuresti kun olin ennen Tuhnun lähtöä viikon poissa. Tuhnu tuli minulle takaisin itse punotussa pienessä korissa, jonka pohjalle oli laitettu lila kukka servetti ja Tuhnun korvien taakse valkoisia kauniita kukkia. Tutu nukkui siinä.. haudalla on iso kivi ja vietiin eilen sinne valkoinen ruusu..   ...   ... );

maanantaina

eilen ennen lähtöä

Eilen ennen lähtöä

Tuhnun aika on nyt tullut..

Nyt jouduin tekemään yhden inhottavimmasta ja surullisimmasta päätöksestä eläimen omistuksessa. Kyllä sitä olen ennen jo itkenyt ja paljon, ja tulen itkemään, kun tänään tuhnu hiilidioksidilla lopetetaan. D';  Tiesin kyllä että aika on käsillä, mutta viikon rippileirilläni ollessani tilanne oli pahentunut aika käsittämättömäksi. Kun laukkujen kanssa tulin eilen kotiin, kuulin kun tuhnu rapisteli pesässä. Sitten se tuli (päivällä) mökistä ääneni kuultuaan pois, ja meni sellaiseen pehmolinnaan, joka roikkuu katosta. Se oli siellä, ja ihmettelin suuresti että nukkuuko se sinne!? No sittenhän yritin puheella saada sitä pois, ja sitten sainkin, ja otin sen, se kompasteli ja kaatuili kävellessään, ja meni kun olisi ollut humalassa. Sitten otin sen sängylle tepastelemaan, niin oli hitaan oloinen ja hengitti hyvin raskaasti, että se oikein pihisi. Silloin koko hamsteri ponnisteli ja kyljet kohosi ja laski liioitellusti. Se oli aivan järkyttävää. Sitten ajattelin että kuolee justiinsa tuohon paikkaan, se lähti kävelemään, laitoin kädet aidoiksi sen sivuille, ja tuhnu pysähtyi siihen nukkumaan. Siis nukkumaan rupesi seisaaltaan noin vain. Sitten sen siitä otin, rupesin itse makaamaan ja laitoin tuhnun minun ja käteni väliin, se mönki käsitaipeisiini ja rupesi siinä nukkumaan. Jotenkin siinä ajattelin että tämä oli sitten tässä, illalla päästin sen viimeisen kerran lattialle juoksemaan, niin ei se jaksanut juostakaan, vaan meni hytkymään nurkkaan ja nukkui siellä. Tai se oli taas vähänkuin sellainen kohtaus. Tuo hamsteri on aivan sairas, en tiedä onko ne kohtaukset epilepsiaa, sitten tuohon nukahteluun varmaan liittyy se kasvain, eli sydän ei jaksa pumpata verta koko elimistöön, kun kasvain on edessä ja vie sen hamsterin kaikki voimat. Tuo on maailman parhain hamsteri mitä olisin ikinä voinut saada, ja sellaista hoitoakin se on saanut että ei varmaan kellään muulla. :) Annoin illemmalla Tuhnulle kaikki mahdolliset herkut, piltit ja marjat ja hedelmät mistä tykkää, mutta ei se ollut kaikkea jaksanut viedä. Tänä aamuna se kävi kuitenkin vielä vessassa pissillä <3 ;( se on niin rakas, latan vielä tänne tänään tuhnun muisto postauksen ;(;(;(;(