Rakkain Tuhnuni elää nyt ikiunta punavuoren metsässä näköalapaikalla villihamsterina ilman kipuja. Se eli hyvän elämän, ja sitkeä oli kuin mikä, sillä ensimmäiset ongelmat alkoivat tulla joulun alla 2013. Eli elämänhalua riitti, kunnes syöpä rupesi syömään sisältä niin, että terveys se lopulta pettää ja ihmisten täytyy tehdä ratkaisut. Ei se pitkään olisi selvinnytkään itsekseen. Muistan, kun sanoin tuhnulle kun se oli pieni, että tekee syrkkien ikä ennätyksen, ajattelin hetken että niin se vaan lähti aikaisemmin, kunnes tajusin että tuhnu teki todellakin ikäennätyksen. Se oli niin pitkään kasvaimista ja muista vaivoista huolimatta, että ei varmasti kukaan muu olisi elänyt niin pitkään. Eilen viimeisenä päivänään Tuhnu vielä nuoli minua ja huokaili, ja nukahti taas käteeni kun silittelin sitä. Sitten koitti sen aika. Harmittaa näin vain niin suuresti kun olin ennen Tuhnun lähtöä viikon poissa. Tuhnu tuli minulle takaisin itse punotussa pienessä korissa, jonka pohjalle oli laitettu lila kukka servetti ja Tuhnun korvien taakse valkoisia kauniita kukkia. Tutu nukkui siinä.. haudalla on iso kivi ja vietiin eilen sinne valkoinen ruusu.. ... ... );
 |
| maanantaina |
 |
| eilen ennen lähtöä |
 |
| Eilen ennen lähtöä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti